Hiekkasavottaa ja tuvan lämmittämistä

Jotenkin on vaan ihan pakko päästä huvilalle puuhailemaan, vaikka kunnostustyyppisiä työtä ei kovin paljoa enää pystykään tekemään.

Pe-la 11-12.11.

Työt vähän häiritsevät tätä huvilaharrastusta (niin kuin tuppaavat häiritsemään vähän yhtä sun toista), mutta sovittelemalla ja joustavalla työllä saa molemmat lomitettua osaksi päivää. Aloitimme työtyöt kotona ja kymmenen jälkeen lähdimme huvilalle ollen siellä reilusti ennen puoltapäivää. Ruuhka-ajan ulkopuolella matka kestää vähän alle tunnin. Ei siis paha ollenkaan. Tosin menee kotvanen ennen kuin toimisto on jälleen pystyssä ja työt on aloitettava vahvasti pukeutuneena. 

Tullessamme lämpöä oli +2 astetta. Plussalla kuitenkin! Siitä on hyvä aloittaa puuhellan lämmitys. Ja toki myös ne pienet sähköpatterit päälle. Toimme myös pienen irtopatterin lähinnä vessaa lämmittämään, kun sen patteri oli sanonut yhteistyösopimuksen irti, mutta kyllä se patteri sai puhallella ensin ihan siinä jaloissa. Muutaman tunnin päästä lämpö alkoi lähennellä kahtakymmentä ja nukkumaan mennessä oli oikein mukava ja miellyttävä lämpö, kun tuli oli myös kamarin kakluunissa.

Pihatöissä oli tarjolla hiekan kuljettamista kasasta ensin mäkeen, jotta saa hyvin kulkevan polun ja sitten pihalle tulevalle saunan paikalle. Tulevalta saunanpaikalta kaadettiin myös yksi omenapuu ja yksi tammen oksa sai myös väistyä. Nyt oltiinkiin liikkeellä pokasahaa järeämmillä aseilla - tuliterällä moottorisahalla, jota allekirjoittanutkin sai kokeilla... ainakin vähän...

Salin ikkunoissa oli jääkukkia ja ulkona ihastuttivat talven törröttäjät! Salin ikkunoihinhan ei laitettu tuplia. Muissa ikkunoissa ei ollutkaan jäätä eikä huurretta. 

Illan tullen, auringon laskiessa oli pienen hetken aivan upeat värit! Onneksi olin juuri silloin kantamassa klapeja puuvajasta ja sain vangittua nuo värit niin hyvin kuin kameran kännykällä mitenkään pystyy...

Katkaistiin vedet, laitettiin kellariin pieni lämpö ja fyllingit oveen. Ennen veden katkaisua otettiin vettä useisiin ämpäreihin, jottei tarvi laittaa vesiä päälle, jos vielä tulemme ennen talvea olemaan ihan yötäkin.

Lauantaina palasimme Helsinkikotiin, jotta pääsee pesulle, koska saunan paikalla on vasta vähän hiekkaa.

Pe-la 18-19.11.

Samaan malliin huvilalle kuin kaksi viikkoa aikaisemminkin. Sama lämmitysrumba, joka alkoi nyt +4 asteesta. Menee jo rutiinilla eikä tule savuakaan sisään. Ihminen oppii!

Tulimme, koska suunnitelmissa oli hakea lauantaina tavaramme Teijon mökiltä ja tuoda suurin osa huvilalle - mm. parisänky. Sänkyjä aina tarvitaan!

Hiekkaa liikkui myös mäkeä ylös ihan kiitettävästi ja siinä alkaa jo olla hyvä peti saunalle, joka tilattiin torstaina ja jonka toimitusaika on 2-3 viikkoa. Toivottavasti saunan osien tullessa ei ole kovasti lunta (nyt ei ollut enää oikeastaan yhtään), koska pihatietähän ei aurata talvella. 

V'ähän niin kuin laitettiin huvila talviteloilla, koska tuotiin pois kaikki ruokatarvikkeetkin. Oikein odottaa kevättä ja saunaa ja muita puuhia, mitä siellä pääsee tekemään. Kevättä siinäkin mielessä, että olisi vähän valoisampaa. Ilman kaupungin valoja on kyllä todella pimeää. Silleen oikeasti pimeää, ettei näe yhtään mitään. Mutta hellan ja kakluunin pehmeä lämpö nukuttaa makoisasti eli ei tarvitse muuta nähdäkään kuin unia.

Lokakuussa lieden lämpöä. risusavottaa ja tuplat ikkunoihin

Maanantai - tiistai 3.-4.10.

Saatettiin taloa sen verran talvikuntoon, että laitettiin ikkunoihin tuplat ja samalla verhotkin takaisin. Ulkolämpötilan ollessa noin +10 tai vähän alle ei kannata enää antaa lämmön karata ikkunoista enempää kuin on luonnollisen tuulettumisen takia tarpeellista. Siirsimme myös meidän sängyt salista kamariin, jotta voimme lämmittää vain tupaa ja kammaria ja pitää salin kylmillään.

 

Ensimmäistä kertaa laitoimme tulen vanhaan puuhellaan. Se on vähän haastava lämmitettävä, koska siinä on ns. makuuhormi. En tiedä, mitä tarkoittaa, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että se tekee tulen tekemisestä haastavampaa :) Apuun tuli nykyaika kuumailmapuhaltimen muodossa. Mutta liian vähänhän sitä tuli käytettyä hormeihin ennen tulen sytyttämistä (yrittämistä), niin paljon saatiin savua tupaan :( Tuvan tuuletus ja parin tunnin päästä uusi yritys; enemmän puhallusta ja tuli syttyikin kauniisti eikä savua tullut sisälle. Ei tosin näy paljon ulkonakaan - niin puhtaasti vuosikymmeniä kuivuneet hyvät puut palavat...

Mutta, oli se vaan ihana lämpö! Sellainen paljon lämpimämmän ja pehmeämmän tuntuinen. Puuhellaa lämmittämällä lämpesi myös kamari. Tosin kamarissa oli myös pieni sähköpatteri päällä, mutta ei sähkölämpö vedä vertoja puulämmölle. Illalla nukkumaan mennessä mittari näytti 20 astetta ja aamusta suunnilleen sama eli hyvin lämpö myös pysyi ja hyvin nukkui. 

Kyllä siellä on vaan tällaiselle kaupunkiasujalle pimeää, kun ei ole mitään taustavaloja. Koira oli ahminut omenoita vatsansa täyteen ja luonto teki tehtäväänsä ja soi ilon käydä avaamassa koiralle ovi yöllä. Harmitti tietysti nousta lämpimästä sängystä, mutta sen korvasi öinen kirkas tähtitaivas, mitä ei todellakaan kaupungin valoissa näe.

Risuhommiakin tehtiin onnellisena uusista oksasaksista!

Laitoimme tuplat tuvan ja kammarin ikkunoihin, mutta ei saliin, koska sitä ei ole tarkoitus lämmittää kylmänä aikana. Väliin laitoimme karkeaa suolaa mazariinivuoissa keräämään kosteutta. 

Tällä reissulla keräsimme vihdoinkin upeat Antonovkat, täydelliset hillo-omenat sekä huvilan takaa punaisia tuntemattomia omenoita, jotka osoittautuivat hyviksi sellaisenaan syötyinä. Vähän myöhäisempi lajike sekin. 

Tiistai - torstai 18.-20.10.

Aivan ihana syyssää! Tekisi vain mieli olla ulkona ja saahan sitä olla ulkona, mutta ensin pitää aloittaa puuhellan lämmitys. Sytytys sujui tällä kertaa ilman savumerkkejä, koska ymmärsimme lämmittää hormia paljon pidempään ja ensimmäinen sytytysyritys ja savunliikkumistesti tehtiin vain vähäisellä paperimäärällä - tuli savua vähemmän, mutta riittävästi, että näki, mihin se menee. 

Puuhella osoittautui todella monikäyttöiseksi, kun vain ymmärsi käyttää sitä monipuolisesti. Samalla kun huusholli lämpesi, tuli isossa kattilassa kuumaa tiskivettä ja siinähän me kokattiin keitot ja lämmitettiin valmiit ruuatkin. Sähköhellaa käytettiin vain aamuteeveden keittämiseen, koska hellan lämmittäminen vei kuitenkin sen verran aikaa ja halusi aamiaisen nopsasti.

Tarkoitus on tuoda huvilalle mikroaaltouuni helpottamaan ruokien lämmitystä. Kylmään aikaan sitä ei tarvitse, koska on koko ajan hella kuumana, mutta kesällä se olisi kyllä hyvä olemassa, koska silloin ei parane koko ajan pitää tulta hellassa. Tulee liian kuuma. Tosin, kukaan tiedä millainen kesä on tulossa. Voi olla, että silloinkin kaipaa hellan lempeää lämpöä ja kosteutta kuivattavaa vaikutusta.

Tällä kertaa laitoimme illemmalla tulen myös kamarin kakluuniin. Varovasti ja vain vähän, koska tässä kakluunissa on kuuleman mukaan pidetty tulta viimeksi varmaan 60-luvulla. Uunia ei ole käytetty, koska sen peltien kanssa oli ongelmia - ei saatu auki tai kiinni tai jotain. Nokisutari aiemmin kesällä ne avasi ja sen jälkeen ovat liikkuneet, vaikkakin aika jäykästi. Koska viereinen puuhellan hormi oli lämmin, tuli kakluunissa syttyi ilman savu- tai muita harmeja. Uuni veti tosi hyvin ja oli oikeasti todella kodikas. Siinä poltimme sitten vähän myös keskiviikkoiltana lähinnä tunnelman, mutta toki myös lämmönkin vuoksi.

Risusavotta jatkui puuvajan takana ja vähän pihapiirissäkin. Kellariin laitettiin fyllingit, jottei kylmä tule sinne ylhäältäpäin. Kellarissa pitää olla pieni lämpö päällä talvella, jotteivat vesiputket jäädy, siksi kellarissa pitää olla plus asteita. Kellarin ovi vuorataan vielä ennen pakkasten tuloa ja vasta sitten sinne laitetaan peruslämpö päälle. 

Puita kului noin 3 korillista päivässä eli saahan niitä kantaa. Jos se olisi jokapäiväistä, voisi alkaa tuntua työltä. Nyt aurinkoisessa säässä puiden kanto oli lähinnä meditatiivista...

Edellisella kerralla huomattiin, että kamarin kattolamppu välkkyy eikä syty kunnolla, Diganoosi oli, että kanta on rikki. Toimme uuden kattolampun, mutta sama ongelma. Vika on siis jossain muualla kuin lampussa. Onneksi toimme myös yövaloksi pöytälampun ja se olikin sitten ainoa valo siinä huoneessa. Hyvin sen kanssa pärjättiin, vaikka kattovalo olisi kiva. Valon saaminen kattoon taitaa tosin tarkoittaa sähkötöiden tekoa, mikä on edessä jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Tulossa...

Suurin puute tällä hetkellä on pesutilojen puute. Jonkinlainen sauna olisi saatava! Vaihtoehtoina ovat jonkun lähistöllä olevan saunan korjaaminen, uuden saunan rakentaminen vanhaan piharakennukseen tai uuden saunarakennuksen teko. Vanhat saunat hylättiin vaihtoehtoina, koska niiden henkiin herättäminen tehokkaana tai edes toimivana vaihtoehtona 40-70 vuoden jälkeen epäilytti kovasti. Samalla myös mietitytti niiden käyttömukavuus, koska eivät ole ihan pihapiirissä. Miten vesi saadaan perille, Miten hankala niitä on lämmittää, kun ovat isoja ja kaukana? Miten ne soveltuvat nykyaikaiseen pesullakäyntitarpeeseen, kun pesu kerran viikossa saunassa ei oikein enää riitä. Vaikka olisivathan ne niin romanttisia eikä mikään tietenkään estä laittamasta jotain niistä myöhemmin kuntoon isommalla porukalla saunottavaksi.

Olemme päätyneet tynnyrisaunan hankkimiseen. Toimitus osissa, jotta pääsee myös tyydyttämään rakentamisintoaan. Toimitus osissa myös siksi, ettei taida olla sellaista välinettä, millä kokonainen tuotaisiin pihalle asti.

Perustukset tehdään syksyllä eli kivimurskepeti saunaa odottamaan. Kyllä on pakko kehua paikallista palvelua: perjantaina aamupäivällä tilattiin kuorma ja illalla se oli jo pihalla! Seuraavalla reissulla on siis tiedossa saunan paikan raivaamista ja ennen kaikkea kivimurskan kärräämistä paikasta A paikkaan B. 

Risuista haketta ja maalit talvea pakoon

Keskiviikkona 21.9. tehtiin pikavisiitti huvilalle. Kauniissa syyssäässä olisi voinut tehdä pihalla ihan mitä vain ja melkeinpä kuinka pitkään tahansa!

Viime kerralla omenpuista ja orapihlajista karsitut kuivat ja muuten vain ei-toivotut oksat päätyivät oksasilppuriin ja hakkeeksi. Hake talteen ja sitä voi sitten laittaa keväällä esimerkiksi marjapensaiden alle. Sitten, kun etsitään ensin ne pensaat tuolta "viidakosta" ja tuetaan ne, jotta löytyvät jatkossa paremmin.

Samalla reissulla toimme pois maalit ja kitit talven pakkasia pakoon kaupunkiin kellarivarastoon. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettemme enää sinne syksyllä menisi. Ilman muuta mennään ainakin vielä hakemaan vähän lisää omenoita hilloa varten, laittamaan tuplat ikkunoihin ja sisustamaan sen verran uudelleen, että siirretään sängyt kammarin puolelle salista, jotta voidaan syssymällä ja jopa talvella lämmittää vain tupaa ja kammaria, jos ollaan siellä yötä. Kammarissa on myös sähköpatteri, salissa ei ja kammari lämpeää hyvin myös tuvan puuhellan lämmittämisellä. Siitä puuhellasta tulee niin ihanan lempeä lämpö :)

Omenapuita ja tulia uuneihin

Pitkästä aikaa huvilalla torstaina 8.9. Siellä ne kunnostetut ikkunapokat hohtivat valkoisena muuten niin harmaassa seinässä. Tällä kertaa emme kuitenkaan jatkaneet ikkunoiden kanssa, vaan loimme katseen pihaan ja koepoltimme puita uuneissa. Hyvähän siitä tuli molemmista.

Kaikki kolme uunia hormeineen nuohottiin kesällä ja todettiin käyttökuntoiseksi. Nyt haettiin liiteristä siellä vuosikymmenet kuivuneita klapeja (ja niitähän on siis tehty eri kokoisia eri uuneja varten - tietentkin....) ja laitettiin tuli salin pönttöuuniin ja tuvan puuhellaan. Kammarin kakluuni sai jäädä toiseen kertaan.

Puut pönttöuuniin ja tulitikkujen etsintään. Niitähän ei siis oltu ymmärretty ottaa mukaan... Kaapista löytyi tikkuaski vuodelta 1 ja 2. Tikut olivat tosi pieniä kuin myös rikkipää ja ne halusivat ennemmin katketa kuin syttyä palamaan. Saimme kuitenkin tulen uuniin ja palavalla paperilla lämmitettiin  vähän hormia. Siis ihan liian vähän, koska sisällehän ne savut tulivat ikävästi. Ikkunat auki ja uutta yritystä ja tulihan sitä savua piipustakin. On sitä ihmisellä ilot, kun juoksee ulkona katsomassa tuleeko piipusta savua ja hihkuu innoissaan, kun tulee... Poltimme vain vähän puita. Pitkään käyttämättä ollutta tulisijaa ja hormia ei pidä liikaa rasittaa ensimmäisellä kerralla.

Tuuletimme hyvin ja nukuimme yön hyvin. Peltejä ei laitettu ollenkaan kiinni, eihän ollut tarkoitus lämmittää vain kokeilla miten uuni vetää. Huonosti siis veti ulospäin. Ensi kerralla pitää lämmittää hormia paremmin.

Perjantaina aamusta laitoimme tulen tuvan puuhellaan ja eilisestä viisastuneena lämmitimme hormeja paremmin. Apuvälineenä toimi hyvin maalin pehmittämiseen tarkoitettu kuumailmapuhallin. Sillä puhallettiin uunin alaosassa olevien aukkojen kautta suoraan hormeihin ja vasta sitten sytytettiin tuli. Ja tulikin syttyi paremmin tuolla samaisella välineellä kuin niillä antiikkisilla tulitikuilla. Savua tuli vähän hellan kannen rakojen läpi, mutta sekin meni huuvan kautta ulos. Tämä onnistui siis paljon paremmin. Ja mikä ihana pehmeä lämpö hellasta tulikaan. Ei epäilystäkään, ettei huvilassa voisi yöpyä syssymmälläkin. Puuhellalla saa lisättyä lämpöä ja vähennettyä kosteutta.

Pihalla loimme katseen omenapuihin. Toisista kerättiin  kypsiä omenoita mukaan ja toisista karsittiin rankalla kädellä kuivia oksia.

Pihan lähinnä koristeina toimineet omenapuut joutuivat perusteelliseen kauneusleikkaukseen. Niissä oli onneksi varaa vähän lähteä lapasestakin, koska nälkähän siinä kasvoi syödessä ja poistettujen kuivien karahkoiden alta paljastui lisää kuivia oksia. Risukasan kuva on otettu noin puolessa välissä urakkaa tai jopa aiemminkin. Se kasvoi vielä hurjasti tuosta. Omenapuiden lisäksi tammesta lähti yksi iso kuiva oksa ja päärynäpuusta yläoksat, jotka tavoittelivat sähköjohtoja.

Karsintaurakkaa riittää vielä lisääkin. On se ne hienoa nähdä kättensä jäljet. Pihasta tuli paljon siistimmän ja avaramman näköinen ja niiden omenapuiden alta löytyi karviaismarjapensaita. Seuraavalla kerralla saamme toivottavasti sen verran apua vahvemmista, että saamme pyöritettyä vanhan kaivon renkaan tulevalle nuotiopaikalle ja voimme aloittaa noiden risujen polton siinä.

Kevättalvella on tarkoitus hoitoleikata hyvät omenapuut ja marjapensaat. Ja silloin ne marjapensaat löytyvätkin paremmin sieltä kasvillisuuden seuasta.... Mitähän kaikkea sieltä puutarhasta vielä löytyykään. Marjapensaat pitää silloin myös tukea, jotta löytyvät jatkossa paremmin ja saavat enemmän elintilaa muun kasvillisuuden seassa. Ruohon niittäminenkin helpottuu.

Sormia jo syyhyää päästä jatkamaan pihan siivoamista.... On syytä hymyyn!

Ensimmäiset ikkuna-aukot valmiina!

Oli se hieno tunne, kun ensimmäiset ulkopokat olivat paikoillaan maalatuissa karmeissa. Siinä sitä näki, että on saanut jotain aikaiseksi. Ennen ja jälkeen kuvat saavat kertoa totuuden - tuossa ei sanoja tarvita.

Nyt on kolmessa ikkuna-aukossa korjatut ulkopokat putsatuissa ja maalatuissa karmeissa. Säät ovat sallineet karmien kunnostuksen ja elon ilman laseja pari päivää kerrallaan, jotta maali ehtii kuivua.

Osa ikkunoista oli niin huonossa kunnossa, ettei kannattanut korjata, osa oli hyvinkin entisöitävissä, muttei niidenkään osalta pelastusta olisi voinut kovin kauaa enää odottaa. Nyt on kunnostettu ne kaikista huonoimmassa kunnossa olevat ikkunat eli kolme eniten etelään olevaa. Näille on myös tuplat kunnostettuna odottamassa paikalleen laittoa syksymmällä.

Pestähän nuo ikkunat vielä pitäisi, mutta parempi sietää likaisia ikkunoita kuin pestä ne liian aikaisen ennen kuin kitti on ihan oikeasti kovettunut. Kitin lopullinen kovettuminen kestää siis viikkoja.

Otimme työn alle seuraavaksi huonoimmassa kunnossa olevat ulkopokat ja ne on nyt putsattu, lasit poistettu ja pohjamaalattu. Työ jatkuu niiden lasittamisesta ja kittaamisesta. Niiden ikkuna-aukkoon laitoimme väliaikaisesti toiset niistä hunoimmista ulkopokista, jotka siis korvattiin parempikuntoisilla ullakon ja kanalasta löytyineillä pokilla.

Noiden löytöpokien osalta oli ongelmia saranoiden ja hakojen korkeuksissa - eivät siis sopineet toisiin karmeihin ja niitä joutui säätämään. Mutta, tähän ikkuna-aukkoon sopi täydellisesti etelän ikkunan pokat. Näissä siis saranat ja haat olivat samalla tasolla. Tämä herättää toiveita, että ainakin osin pokia voisikin kierrättää pohjoisen ja etelän ikkunoiden kesken .

Tällä reissulla keskityttiin karmien kunnostukseen ja pokat jäivät vähemmälle. Niiden lisäksi piippu sai hatun ja uuden naakkaverkon. Paikallinen peltiseppä kävi ne asentamassa. Nyt voisi piipunkin puolesta laittaa puita pesään ja nauttia vanhojen uunien lämmöstä. Yli 20 asteen lämpö ja aurinko eivät kuitenkaan siihen houkutelleet. Jää toiseen kertaan.

 Ulko-ovi on ulkopuolelta huonossa kunnossa - paneelit irtoavat käpristyessään kuivuudesta. Tätä ovea vain tekohengitetään, koska on ns. uusi ovi. Varmaan jostain 80-luvulta. Paneeleita ruuvattiin kiinni ja maalattiin ovi 50-50 pellavaöljymaali-pellavaöljy seoksella kertaalleen. Ei siitä kaunis tullut, mutta suojaa kuitenkin puuta jonkin  verran.

Ei kestä uusi puu siinä kuin vanha. Hyvin säilyneissä kohdissa ikkunoiden puu on ihan käsittämättömän hyvässä kunnossa. Ei olisi missään tapauksessa kannattanut vaihtaa ikkunoita uusiin vanhan näköisiin! Kyllä tämä vaiva kannattaa nähdä. Vanha talo tykkää aivan varmasti enemmän vanhoista ikkunoista vähän valuneine laseineen.

Kuva on karmista, josta maalia on poistettu skrapaamalla ja osin myös lämmittämällä maalia ja kaapimalla. Tuollaista tiheäsyistä rauhassa kasvanutta puuta ei saa uutta enää mistään. Kunnostettuna ja maalattuna nuo ikkuna kestävät vaikka toiset sata vuotta, jos niistä pidetään hyvää huolta.

Uudet vanhannäköiset ikkunat puitteiltaan ja ikkunajaoltaan olisi maksanut 1200-1300 euroa per ikkuna-aukko plus asennus. Nyt ei ole laskettu työtunteja, mutta toistaiseksi tarvikkeisiin ja työkaluihin on mennyt alle 100 EUR per ikkuna-aukko. Todennäköisesti päädytään korkeintaan 150 euroon per ikkuna-aukko ja sekin taitaa pitää sisällään jo karonkkaskumpat...

Karmit käsittelyyn!

Vihdoinkin luvassa oli sellainen poutajakso, että saatiin ensimmäiset karmit käsittelyyn. Tiistai-torstai 19.-21.7. oli luvattu aurinkoista, mutta ennen kaikkea poutaa, joka mahdollisti ikkunoiden pois ottamisen ja kahden ikkuna-aukon karmien puhdistuksen ja ensimmäisen maalikerroksen tekemisen. Puhdistus oli yllättävän iso ja roskainen homma.

Hyvän sään lisäksi aika oli otollinen, koska ensimmäiset kaksi ulkopokaparia alkoivat olla kitinkin osalta sen verran kuivia, että niitä saattoi ajatella laitettavan ikkunoihin. Karmien ulko-osissa on myös aika heikkojakin kohtia, jotka puhdistettiin lahosta puusta, pohjamaalattiin ja tullaan paikkaamaan myöhemmin uudella puulla ja kitillä. Tämä on taas sellainen kohta, missä pitää vähän miettiä, että miten kannattaisi tehdä...

Ensimmäiset valmiit ulkopokathan olivat ne vanhasta kanalasta löytyneet muutaman vuoden poissa käytöstä olleet sekä ullakon pohjoispään pokat. Ajatus siitä, että vihdoinkin voisi laittaa ikkunoihin puhdistettuja ja maalattuja ikkunoita oli ihastuttava!!! Tosin, kaikki ei sitten mennyt kuin strömsöössä...

Näyttäisi siltä, että jokaiseen ikkunaan on tehty karmit ja pokat tilaustyönä eli jokainen on vähän erilainen. Koska tarkoitus oli korvata eteläikkunoiden pokat näillä paremmassa puussa olevilla löytöpokilla, tästä tuli mutkia matkaan. Ei esteitä, mutta mutkia. Haat ja saranat eivät sitten olleetkaan karmeissa ja näissä pokissa ihan samalla kohtaa :( Meillä oli myös ajatus kierrättää etelän pokia pohjoiseen ja päinvastoin, mutta tämä tuskin onnistunee samasta syystä eli käytännössä täytynee laittaa pokat takaisin niihin ikkunoihin, mistä ne on otettukin. Mikä on harmi, koska kierrättämällä olisi saanut ikkunakokonaisuudelle paljon lisäelinaikaa. Mutta, kyllä noiden kahdenkin ikkunan ulkopokahaaste saadaan jotenkin taklattua - siirtämällä hakoja ja sarananoita tai jotenkin muuten. Jouduttiin virittämään pokat ikkuna-aukkoihin vähän väliaikaisesti ja väliaikaisin keinoin.

Vähän sai kuitenkin ajatusta siitä, miltä kunnostetut ikkunat tulevat näyttämään ja nehän tulevat näyttämään niin loistavan valkoisilta, että vuorilaudat ja seinä tulevat näyttämään vieläkin harmaammilta ja kuluneemmilta kuin ne ovat tähän asti näyttäneet. Ja nehän ovat siis näyttäneet todella harmailta.

Karmit olivat tämän työjakson tärkein kohde, mutta sen lisäksi lasitettiin, kitattiin ja maalattiin kittipuoli 4 pokasta (keittiön tienpuoleisen ikkunan ulko- ja sisäpokat) ja ulkopokista ehdittiin maalata myös se toinenkin puoli eli ne jäivät odottamaan kitin kuivumista sen verran, että ne voidaan laittaa takaisin omaan ikkuna-aukkoonsa, mikä on toinen pohjamaalatuista. Toiveena olisi, että ensi viikolla maalata karmit toiseen kertaan ja lopuksi laittaa valmiit ulkopokat paikalleen. Sisäpokia eli tupliahan ei kannata laittaa kuin vasta syssymmällä.

Otimme myös pois kolmen jäljellä olevan ikkunan tuplat ja samalla nähtiin minkälaisessa kunnossa niiden pokat ovat ja koska kyseessä on pohjoisen puolen ikkunat, puut ovat selvästi paremmassa kunnossa. Käytännössä ei ehkä poisteta kaikkea kittiä ja laseja, vaan vain irtoavalta osin. Maalin poistaminen tulee olemaan työläämpää, jos haluaa poistaa kaiken.

Tilanne nyt:
4 sisäpokaa on valmiina
4 ulkopokaa on valmiina, mutta niiden kanssa pitää kikkailla, jotta ne saadaan ikkunoihin
2 ulkopokaa on kuivumassa
2 sisäpokaa odottavat taustan maalausta
6 ulkopokaa ja 6 sisäpokaa odottavat työn aloitusta
2 ikkuna-aukkoa on puhdistettu karmin ulkoreunan osalta (siihen asti, mikä jää ulkopokan alle tai ulkopuolelle) ja maalattu kerran.
4 ikkuna-aukkoa on aloittamatta karmien osalta
Tavoitteena on tehdä mahdollisuuksien mukaan ensin ulkopokia ja karmeja ulkoreunan osalta aina, kun sää vain sallii.

Päätimme myös maalata ulko-oven ulkopuolelta ainakin kerran, jotta suojataan jo hyvin ravistunutta puuta. Tämä siis työlistalla seuraavalla kerralla, jolloin myös jatketaan karmien ja pokien kanssa. Totesimme, että olisi viisasta hankkia lämpöpuhallin maalinpoistoa helpottamaan. Se nopeuttaisi työtä varsinkin karmien osalta, joissa ei tarvitse varoa lasien rikkoutumista. Ostoslistalle siis!

Ostoslistalle tuli myös skrapan vaihtoteriä, lisää kittiä ja pellavaöljyä. Ovi on tarkoitus pohja/suojamaalata ohennetulla maalilla, jotta syihin saadaan enemmän öljyä kuin maalista tulee. Maalia kuluu yllättävän vähän - nyt on maalattu 12 pokaa kahteen kertaan ja litran maalitölkissä on vielä vähän maalia purkin pohjalla.

Tällä kertaa ikkunoiden lisäksi valmistui 15 pulloa viinimarjamehua ja yhdet synttärit! Elämä ei ole pelkkiä ikkunoita...

Ikkunaremppa etenee ja uunit on käyttökunnossa

Torstaina 14.7. iltapäivällä saavuttiin kohteeseen kauniissa auringon paisteessa ja eikun hommiin, kun kerran sää suosii ulkona työskentelyä. Varsinkin pokien puhdistusta on mukavampi tehdä ulkoilmassa. Ulkona on maalattu vain heloja ruosteenestomaalilla. Itse puut on maalattu varmuuden vuoksi sisätiloissa eikä tammen alla, jottei tipu roskia märkään maaliin. Kittausta yritin tehdä ulkona aiemmin, mutta silloin oli liian kesäinen päivä ja kitti muuttui liiankin pehmeäksi käsissä.

Aiempia kittauksia katsellessa näytti siltä, että ne on kitattu liian leveästi eli kitti tullee näkymään sisältä päin katsottaessa ruudun reunassa. Harmillista, mutta tätä se oppiminen on. Sorit vaan ekoille pokille - teistä tuli osin harjoittelukappaleita. Tosin, en ymmärrä, miten naulat saisi peittoon ja lasin kunnolla kiinni pokissa, joissa huullos, johon lasi laitetaan on vain muutaman millin leveä. Tällä kerralla kuitenkin yritin kitata kapeammaksi ja kaiken kaikkiaan tuli parempaa jälkeä. Oppimista on siis tapahtunut :) Ja itse asiassa jossain pokissa näyttäisi tuo huulloskin olevan leveämpi. Niinhän se on näissä vanhoissa taloissa - ei ole välttämättä kahta samanlaista toteutusta samasta asiasta.

Vanhojen ikkunoiden kunnostaminen kuulostaa todella romanttiselta ja siltä se näyttääkin oikeasta kuvakulmasta. "Kevyttä putsailua omenapuiden varjossa, tuulen leyhytellessä leppeästi...! Siinä idyllissä pokat ovat suunnilleen ok, mitä nyt rapautunut maali hiotaan pois ja sivellään uusi maali pintaan.

Mukavaahan niiden puhdistus ja varsinkin uuden pinnan teko on. Käsillä tekeminen on aina rentouttavaa ja opettavaista - niille käsille, mutta myös aivoille. Mutta kyllä se on välillä aika vaikeaakin ja meinaa mennä sormi suuhun, kun tulee eteen vähän enemmän tuulta, aurinkoa, sadetta ja aikaa nähnyt ikkunnaruudukko.

Googlelta kysymällä ja viisaampia (ja vanhempia) konsultoimalla ja maalaisjärkeä käyttämällä on päästy eteenpäin.

Tällä kertaa otimme käsittelyyn todennäköisesti huonoimmassa kunnossa olevat ulkoikkunat. Ne kaiksita huonoimmat korvataan muualta löydetyillä, mutta nämä yksilöt pitää korjata.

Eihän noissa kovin paljoa tarvinnut tehdä kitin ja maalin poiston suhteen... Lasit sai irti melkeinpä nyppimällä vanhat lasitusnaulat pois. Vaikka puu on harmaata ja hyvin kuluneen näköistä se oli kuitenkin pääosin kovaa.

Yksi välipuu jouduttiin rakentamaan uudelleen kovertamalla kaikki pehmeä puu pois, tasoittamalla jäljelle jäänyt välipuu ikkunakitillä ja veistämällä puuttuva osa uudesta puusta. Kitti jäi kuivumaan pohjamaalauksen kera ja ensi kerralla sitten sovitetaan siihen korvaava puun pala. Toistaiseksi tämä on ollut ainoa puuosa, mikä on korvattu uudella. Kaikki helatkin on puhdistettu ja jätetty paikoilleen.

Helat, saranat ja haat puhdistetaan teräsvillalla niin hyvin kuin pystytään. Varsinkin hakojen osalta se on sellaista näpräämistä, kun on noita lenkkejä, joihin ei oikein mitenkään pääse. Ja onhan niiden maalaaminenkin sellaista nyperrystä, mutta palkitsevaa, kun näkee, miten nätit niistä maalattuina tulee.

Perjantaina saimme aamuvirkkuina aloittaa työt poutasäässä, mutta jouduimme pakenemaan liiterin suojiin ennen puoltapäivää. Nokikolari tuli iltapäivällä, mutta häntä ei sää suosinut. Katolle oli mentävä oli sää mikä tahansa - ammatinvalintakysymys...

Huono uutinen oli, että naakka oli tehnyt johonkin hormiin pesänsä. Hyvä uutinen, että se oli varahormi, joka ei ole käytössä, joten pesä sai olla siellä, missä olikin. Erittäin hyvä uutinen oli se, että kaikki kolme uunia ovat käyttökelpoisia! Syksyn tullen on mukava vähän lämmittää ja saada kosteutta pois.

Lähdimme perjantaina iltapäivällä kotiin tyytyväisenä siitä, kuinka paljon on jo saatu aikaan. Huvilan vintin "valmiit, mutta odotetaan, että kitti kuivuu ennen maalin, kitin ja teippien puhdistusta" - osasto kasvaa koko ajan.

24:stä pokasta on nyt:
6 odottamassa kitin kuivumista
2 odottamassa yhden puolen viimeistä maalausta ja sen jälkeen ne pääsevät noiden kuuden joukkoon.
4 odottamassa lasitusta, kittausta ja toista maalikerrosta.
12 odottamassa työn alle pääsyä.

Työ edistyy mennen ja tullen

Pellavaöljymaalin kuivumisen (pitkä) kesto asettaa omat reunaehtonsa työn edistymiselle. Maalikerros kuivuu 1-5 päivässä riippuen lämmöstä ja valosta. Tuntuu, että kostealla säällä kuivuminen kestää ja kestää. Siksi tähän työhön sopiikin poikkeaminen muualle mennessä ja muualta tullessa ja muutaman tunnin työ maalaten ja putsaten.

Niin tehtiin tällä viikolla; torstaina 7.7. aamusta matkaan ja muutama tunti työskentelyä putsaten, kitaten ja maalaten. Kytkimen nosto ja kohti Teijoa. Siellä pari päivää maalin kuivumista odotellessa - paljon mielenkiintoisempaa kuin maalin kuivumisen katselu...

Sunnuntaina nokka kohti Helsinkiä, mutta matkalla stoppi kohteessa, jossa tuli pohjamaalattua kaksi ulkopokaa, jotka oli torstaina putsattu. Näistä yksilöistä oli poistettu kaikki lasitkin, joten maalaamiseen pääsi ilman teippausta. Sekä yhden ulkopokan taustapuolen maalaaminen, minkä jälkeen sekin on maalausten osalta valmis!

Huvilan vintille siirrettiin 5 valmiiksi maalattua ja maalin osalta kuivunutta pokaa pois työn alta. Kitti ei niissä ole vielä kovettunut ja sehän kestää siis näillä "vanhanaikaisilla" pellavaöljykiteillä 2-3 viikkoa.

Seuraavaksi työn alle pääsivät keittiön toisen ikkunan sisäpokat. Kulkevat siis tyypillisesti pareittain. Niistäkin poistettiin kaikki lasit, koska näytti siltä, että ne on lasitettu ja kitattu ilman puiden pohjamaalausta.

Seuraavaksi siis ohjelmassa:

- nyt pohjamaalattujen pokien lasitus, kittaus ja kitatun puolen maalaus.
- nyt taustamaalatun pokan siirto "maalattujen" ryhmään vintille.
- vanhan maalin poisto pokista, joista nyt poistettiin lasit ja kitit.
- edellisten pohjamaalaus

Sekä:
- suunnittelu, missä järjestyksessä loput pokat otetaan käsittelyyn
- pohtiminen, miten saisimme ulkopokia kiertoon ja käsittelyyn sekä karmeja työn alle vaikkei olekaan pitkää sateetonta lämmintä jaksoa.

Sekä vielä:
- nokisutarin käynti ensi viikon perjantaina. Pidetään peukut pystyssä, että hormit ja uunit ovat kunnossa, jotta syksyn tullen voidaan polttaa niissä puita. Ja valmista klapiahan siis on liiterissä isoisän kätten jäljiltä riittävästi tälle ja seuraavallekin sukupolvelle....

Tänään saatiin työskennellä hyvässä aurinkoisessa säässä eli putsaustyöt ulkona ja maalaus lämpimässä piharakennuksen vintissä. Hyvässä valossa sielläkin. Ja maisemat kohdallaan! Todellista ZEN-puuhaa...

Ateljee tilat ovat kunnossa!

Taas sai tehdä jotain sellaista, mitä ei ollut koskaan ennen tehnyt!

Työt jatkuivat lauantaina 2.7. iltapäivällä. Tätä rupeamaa jatkoimme maanantai-iltapäivään ja edistyimme ihan kivasti. Hidastahan tämä kunnostus on monine työvaiheineen, mutta kyllä siihen tekemiseen aina hurahtaa niin, ettei muista katsoa kelloa ja vatsa alkaa ilmoitella ajan kulumisesta. Uni tuli myös hyvin silmään ulkona puuhastelun jälkeen ja nukuimme hyvin ja pitkään. Ehkä se on se maalaisilma ja ehkä vanhan huvilan rauhallisuus. Ja nyt sää suosi niin, että voitiin työskennellä ulkona.

Edellisen kerran jäljiltä olivat 4 sisäpokaa kuivuneet niin, että ne voitiin kitata. Kittaaminen ei ollutkaan sitten ihan sitä kaikista helpointa hommaa... Käytimme pellavaöljypohjaista kittiä, jonka päälle voi maalata samantien, kun käyttää pellavaöljymaalia kuten me käytetään. Siltä osin työ saatiin etenemään vauhdikkaammin.


Kaksi ruutua oli mennyt rikki vanhaa kittiä poistaessa, joten niiden tilalle piti tehdä uudet lasit. Vanhaa lasia oli onneksi saatavilla ja niistä leikkaamalla ne uudet ruudut sitten tehtiin. Eikä ollut sekään sitä kaikista helpointa puuhaa tässä projektissa, mutta niin vain saatiin uudet lasit vanhojen tilalle. Onneksi niinkin antiikkista tavaraa kuin lasituslankaa on saatavilla noista entisöintiin erikoistuneista liikkeistä.

Kaksi etelän puoleista ikkunaa ovat kaikista huonoimmassa kunnossa ja niiden ulkopokat korvataan aiemmin löydetyillä parempikuntoisilla pokilla ja vintin pohjoispään ikkunan pokilla, jotka haettiin korkeuksista ja otettiin käsittelyyn. Eikä sitä vintin ikkunaa voinut jättää avoimeksi, vaan sinne piti rakentaa ja ripustaa muovitettu kehikko sadetta ja tuulta estämään.

Jatkoimme myös noiden ulkopokien kanssa työskentelyä. Niissä sisäpokiin lisänä tulee helojen puhdistus ja ruosteenestomaalaus. Se maali on nopeasti kuivuvaa, joten sen päälle pääsi maalaamaan melkeinpä heti. Käytännössä maalin kuivuminen hidastaa työskentelyä, koska kuivatustilaa ei ole rajattomasti.





Lauantaina oli lämmin ja aurinkoinen päivä ja iloiseksi yllätykseksi lauantaina maalattu oli jatko käsiteltävissä sunnuntaina. Pellavaöljymaali kuivaa parhaiten lämpimässä ja valoisassa paikassa, mutta ei kuitenkaan auringossa, missä se kuivaa liian nopeasti.

Saldo maanantaina poislähtiessä:
4 sisäpokaa puhdistettu, kitattu ja maalattu. Niistä pitää enää puhdistaa teipit ja maalinroiskeet ja ne ovat valmiit.
1 ulkopoka puhdistettu, kitattu ja maalattu paitsi toisesta puolesta puuttuu toinen maalikerros.
1 ulkopoka puhdistettu ja pohjamaalattu. Seuraavaksi kittaus ja toinen maalikerros.
2 ulkopokaa poistettu vanha kitti kokonaan ja lasit irrotettu, koska näissä (vintin pokat) oli hieman hometta. Näytti siltä, että ne oli kitattu ilman pohjamaalausta. Ne pitää pestä homepesuaineella ennen kuin ne voidaan maalata.

Mutta, käsittelyä odottavia pokia on ihan jonossa asti!

Valmisteluvaiheesta itse asiaan!

Vihdoinkin päästiin urakan ääreen torstaina 16.6. Ikkunoiden entisöintisivulla on muutama kuva siitä, miltä etelän puoleiset hunoimmassa kunnossa olevat ulkopokat näyttivät sisältäpäin. Ne näyttivät surullisilta ja kosteilta, eikä pelkästään sateen takia.

Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa ulkoikkunoista, mutta sateinen sää muutti suunnitelmiamme ja otimme käsittelyyn eteläikkunoiden tuplat = 4 kolmiruutuista pokaa. Ne koodattiin, jotta saadaan oikeat tuplat oikeaan ikkunaan syksyllä. Jokainen ikkuna-aukko on numeroitu alkaen keittiön pihan puoleista ikkunasta päättyen salin metsän puoleiseen ikkunaan (1-6). Seuraava merkki on S (=sisä, tupla) tai U (=ulko) ja sen lisäksi vielä, onko vasemman vai oikean puoleinen (V tai O).

 

 Koska satoi, ei voinut ajatellakaan tekevänsä ikkunoiden puhdistusta ulkona, miten siis oli ajateltu se tehtävän... Perustimme työpajan piharakennukseen. Valoa olisi saanut olla vähän enemmän ja toinen korkeampi taso. Valon lisäys on luonnon armoilla, mutta tason korkeutta voimme yrittää virittää.

Ikkunan pokista poistettiin irtoava vanha maali raudalla ja irtoava kitti puukolla ja taltalla. Sen jälkeen ne harjattiin teräsharjalla ja hiottiin karkea pinta hiekkapaperilla. Lasit teipattiin maalarinteipillä ja sitten päästiin tekemään sitä kaikista mukavinta eli uutta pintaa maalilla.

Maalina on pellavaöljymaali, joka peitti hyvin ja näyttäisi kuivuvan vanhanaikaisesti eli hitaasti varsinkin, kun nyt oli niin kostea ilma. Eli, emme päässeet perjantaina seuraavaan vaiheeseen eli kittaukseen, vaan toistimme samat vaiheet toisen pokaparin kanssa kuin torstainakin.

Lopputulos näyttää todella hyvältä! Innolla odotan, että voidaan jatkaa ja saadaan pokia valmiiksi asti.

Muutama lasi oli rikki/särkyi kittiä poistaessa ja niihin löydettiinkin vanhaa lasia, josta saadaan tehtyä uudet ruudut.

Ostoslistalle tuli tämän rupeaman jälkeen lasileikkuri, taltta (vanha oli kovin tylsä) ja lisää kapeaa maalarinteippiä (leveällä ei ainakaan vielä ollut käyttöä). Myös kitin pehmitysaine voisi olla tarpeellista ainakin, jos lasi on rikki ja se pitää irrottaa kokonaan eli myös kaikki kitti pitää poistaa.

Neljä puhdistettua ja pohjamaalattua pokaa jäivät odottamaa kittausta ja toista maalikerrosta. 20 odottaa ikkunoissa käsittelyyn pääsyä... Ja me odotetaan kuivempia kelejä!

Aloittamatta vaille valmis!

Vanhan talon entisöinnissä ei voi käyttää ihan mitä vaan ja kaikkea ei siis löydy tavallisesta rautakaupasta. Onneksi on Rakennus apteekki, joka on erityisesti erikoistunut vanhojen talojen ja esineiden entisöintiin. Esimerkiksi pellaöljypohjaisia maaleja ja kittejä, saatikka vanhanaikaista liimapaperia tuplien laittoa varten ei ole tarjolla normi rakennustarvikeliikkeessä.

Nyt pitäisi olla lähes kaikki, mitä luullaan tavitsemamme. Ainoastaan puuttuu vasara, jolla lasituslanka hakataan puihin kiinni. Pitää olla sellainen sivusta suora ja aika pieni myös. Ja sen lisäksi on sitten kaikki se, mitä ei ole tässä suunnitteluvaiheessa tullut mieleen ja mitä haetaan sitten yksi asia kerrallaan paikallisesta rautakaupasta. Paikallinen rautakauppa huomio! Täältä tullaan täsmätoivein. 

Tämä projekti on siis aloittamatta vaille valmis...