Lokakuussa lieden lämpöä. risusavottaa ja tuplat ikkunoihin

Maanantai - tiistai 3.-4.10.

Saatettiin taloa sen verran talvikuntoon, että laitettiin ikkunoihin tuplat ja samalla verhotkin takaisin. Ulkolämpötilan ollessa noin +10 tai vähän alle ei kannata enää antaa lämmön karata ikkunoista enempää kuin on luonnollisen tuulettumisen takia tarpeellista. Siirsimme myös meidän sängyt salista kamariin, jotta voimme lämmittää vain tupaa ja kammaria ja pitää salin kylmillään.

 

Ensimmäistä kertaa laitoimme tulen vanhaan puuhellaan. Se on vähän haastava lämmitettävä, koska siinä on ns. makuuhormi. En tiedä, mitä tarkoittaa, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että se tekee tulen tekemisestä haastavampaa :) Apuun tuli nykyaika kuumailmapuhaltimen muodossa. Mutta liian vähänhän sitä tuli käytettyä hormeihin ennen tulen sytyttämistä (yrittämistä), niin paljon saatiin savua tupaan :( Tuvan tuuletus ja parin tunnin päästä uusi yritys; enemmän puhallusta ja tuli syttyikin kauniisti eikä savua tullut sisälle. Ei tosin näy paljon ulkonakaan - niin puhtaasti vuosikymmeniä kuivuneet hyvät puut palavat...

Mutta, oli se vaan ihana lämpö! Sellainen paljon lämpimämmän ja pehmeämmän tuntuinen. Puuhellaa lämmittämällä lämpesi myös kamari. Tosin kamarissa oli myös pieni sähköpatteri päällä, mutta ei sähkölämpö vedä vertoja puulämmölle. Illalla nukkumaan mennessä mittari näytti 20 astetta ja aamusta suunnilleen sama eli hyvin lämpö myös pysyi ja hyvin nukkui. 

Kyllä siellä on vaan tällaiselle kaupunkiasujalle pimeää, kun ei ole mitään taustavaloja. Koira oli ahminut omenoita vatsansa täyteen ja luonto teki tehtäväänsä ja soi ilon käydä avaamassa koiralle ovi yöllä. Harmitti tietysti nousta lämpimästä sängystä, mutta sen korvasi öinen kirkas tähtitaivas, mitä ei todellakaan kaupungin valoissa näe.

Risuhommiakin tehtiin onnellisena uusista oksasaksista!

Laitoimme tuplat tuvan ja kammarin ikkunoihin, mutta ei saliin, koska sitä ei ole tarkoitus lämmittää kylmänä aikana. Väliin laitoimme karkeaa suolaa mazariinivuoissa keräämään kosteutta. 

Tällä reissulla keräsimme vihdoinkin upeat Antonovkat, täydelliset hillo-omenat sekä huvilan takaa punaisia tuntemattomia omenoita, jotka osoittautuivat hyviksi sellaisenaan syötyinä. Vähän myöhäisempi lajike sekin. 

Tiistai - torstai 18.-20.10.

Aivan ihana syyssää! Tekisi vain mieli olla ulkona ja saahan sitä olla ulkona, mutta ensin pitää aloittaa puuhellan lämmitys. Sytytys sujui tällä kertaa ilman savumerkkejä, koska ymmärsimme lämmittää hormia paljon pidempään ja ensimmäinen sytytysyritys ja savunliikkumistesti tehtiin vain vähäisellä paperimäärällä - tuli savua vähemmän, mutta riittävästi, että näki, mihin se menee. 

Puuhella osoittautui todella monikäyttöiseksi, kun vain ymmärsi käyttää sitä monipuolisesti. Samalla kun huusholli lämpesi, tuli isossa kattilassa kuumaa tiskivettä ja siinähän me kokattiin keitot ja lämmitettiin valmiit ruuatkin. Sähköhellaa käytettiin vain aamuteeveden keittämiseen, koska hellan lämmittäminen vei kuitenkin sen verran aikaa ja halusi aamiaisen nopsasti.

Tarkoitus on tuoda huvilalle mikroaaltouuni helpottamaan ruokien lämmitystä. Kylmään aikaan sitä ei tarvitse, koska on koko ajan hella kuumana, mutta kesällä se olisi kyllä hyvä olemassa, koska silloin ei parane koko ajan pitää tulta hellassa. Tulee liian kuuma. Tosin, kukaan tiedä millainen kesä on tulossa. Voi olla, että silloinkin kaipaa hellan lempeää lämpöä ja kosteutta kuivattavaa vaikutusta.

Tällä kertaa laitoimme illemmalla tulen myös kamarin kakluuniin. Varovasti ja vain vähän, koska tässä kakluunissa on kuuleman mukaan pidetty tulta viimeksi varmaan 60-luvulla. Uunia ei ole käytetty, koska sen peltien kanssa oli ongelmia - ei saatu auki tai kiinni tai jotain. Nokisutari aiemmin kesällä ne avasi ja sen jälkeen ovat liikkuneet, vaikkakin aika jäykästi. Koska viereinen puuhellan hormi oli lämmin, tuli kakluunissa syttyi ilman savu- tai muita harmeja. Uuni veti tosi hyvin ja oli oikeasti todella kodikas. Siinä poltimme sitten vähän myös keskiviikkoiltana lähinnä tunnelman, mutta toki myös lämmönkin vuoksi.

Risusavotta jatkui puuvajan takana ja vähän pihapiirissäkin. Kellariin laitettiin fyllingit, jottei kylmä tule sinne ylhäältäpäin. Kellarissa pitää olla pieni lämpö päällä talvella, jotteivat vesiputket jäädy, siksi kellarissa pitää olla plus asteita. Kellarin ovi vuorataan vielä ennen pakkasten tuloa ja vasta sitten sinne laitetaan peruslämpö päälle. 

Puita kului noin 3 korillista päivässä eli saahan niitä kantaa. Jos se olisi jokapäiväistä, voisi alkaa tuntua työltä. Nyt aurinkoisessa säässä puiden kanto oli lähinnä meditatiivista...

Edellisella kerralla huomattiin, että kamarin kattolamppu välkkyy eikä syty kunnolla, Diganoosi oli, että kanta on rikki. Toimme uuden kattolampun, mutta sama ongelma. Vika on siis jossain muualla kuin lampussa. Onneksi toimme myös yövaloksi pöytälampun ja se olikin sitten ainoa valo siinä huoneessa. Hyvin sen kanssa pärjättiin, vaikka kattovalo olisi kiva. Valon saaminen kattoon taitaa tosin tarkoittaa sähkötöiden tekoa, mikä on edessä jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Tulossa...

Suurin puute tällä hetkellä on pesutilojen puute. Jonkinlainen sauna olisi saatava! Vaihtoehtoina ovat jonkun lähistöllä olevan saunan korjaaminen, uuden saunan rakentaminen vanhaan piharakennukseen tai uuden saunarakennuksen teko. Vanhat saunat hylättiin vaihtoehtoina, koska niiden henkiin herättäminen tehokkaana tai edes toimivana vaihtoehtona 40-70 vuoden jälkeen epäilytti kovasti. Samalla myös mietitytti niiden käyttömukavuus, koska eivät ole ihan pihapiirissä. Miten vesi saadaan perille, Miten hankala niitä on lämmittää, kun ovat isoja ja kaukana? Miten ne soveltuvat nykyaikaiseen pesullakäyntitarpeeseen, kun pesu kerran viikossa saunassa ei oikein enää riitä. Vaikka olisivathan ne niin romanttisia eikä mikään tietenkään estä laittamasta jotain niistä myöhemmin kuntoon isommalla porukalla saunottavaksi.

Olemme päätyneet tynnyrisaunan hankkimiseen. Toimitus osissa, jotta pääsee myös tyydyttämään rakentamisintoaan. Toimitus osissa myös siksi, ettei taida olla sellaista välinettä, millä kokonainen tuotaisiin pihalle asti.

Perustukset tehdään syksyllä eli kivimurskepeti saunaa odottamaan. Kyllä on pakko kehua paikallista palvelua: perjantaina aamupäivällä tilattiin kuorma ja illalla se oli jo pihalla! Seuraavalla reissulla on siis tiedossa saunan paikan raivaamista ja ennen kaikkea kivimurskan kärräämistä paikasta A paikkaan B.