Aiempia kittauksia katsellessa näytti siltä, että ne on kitattu liian leveästi eli kitti tullee näkymään sisältä päin katsottaessa ruudun reunassa. Harmillista, mutta tätä se oppiminen on. Sorit vaan ekoille pokille - teistä tuli osin harjoittelukappaleita. Tosin, en ymmärrä, miten naulat saisi peittoon ja lasin kunnolla kiinni pokissa, joissa huullos, johon lasi laitetaan on vain muutaman millin leveä. Tällä kerralla kuitenkin yritin kitata kapeammaksi ja kaiken kaikkiaan tuli parempaa jälkeä. Oppimista on siis tapahtunut :) Ja itse asiassa jossain pokissa näyttäisi tuo huulloskin olevan leveämpi. Niinhän se on näissä vanhoissa taloissa - ei ole välttämättä kahta samanlaista toteutusta samasta asiasta.
Vanhojen ikkunoiden kunnostaminen kuulostaa todella romanttiselta ja siltä se näyttääkin oikeasta kuvakulmasta. "Kevyttä putsailua omenapuiden varjossa, tuulen leyhytellessä leppeästi...! Siinä idyllissä pokat ovat suunnilleen ok, mitä nyt rapautunut maali hiotaan pois ja sivellään uusi maali pintaan.
Mukavaahan niiden puhdistus ja varsinkin uuden pinnan teko on. Käsillä tekeminen on aina rentouttavaa ja opettavaista - niille käsille, mutta myös aivoille. Mutta kyllä se on välillä aika vaikeaakin ja meinaa mennä sormi suuhun, kun tulee eteen vähän enemmän tuulta, aurinkoa, sadetta ja aikaa nähnyt ikkunnaruudukko.
Googlelta kysymällä ja viisaampia (ja vanhempia) konsultoimalla ja maalaisjärkeä käyttämällä on päästy eteenpäin.
Tällä kertaa otimme käsittelyyn todennäköisesti huonoimmassa kunnossa olevat ulkoikkunat. Ne kaiksita huonoimmat korvataan muualta löydetyillä, mutta nämä yksilöt pitää korjata.
Eihän noissa kovin paljoa tarvinnut tehdä kitin ja maalin poiston suhteen... Lasit sai irti melkeinpä nyppimällä vanhat lasitusnaulat pois. Vaikka puu on harmaata ja hyvin kuluneen näköistä se oli kuitenkin pääosin kovaa.
Yksi välipuu jouduttiin rakentamaan uudelleen kovertamalla kaikki pehmeä puu pois, tasoittamalla jäljelle jäänyt välipuu ikkunakitillä ja veistämällä puuttuva osa uudesta puusta. Kitti jäi kuivumaan pohjamaalauksen kera ja ensi kerralla sitten sovitetaan siihen korvaava puun pala. Toistaiseksi tämä on ollut ainoa puuosa, mikä on korvattu uudella. Kaikki helatkin on puhdistettu ja jätetty paikoilleen.
Helat, saranat ja haat puhdistetaan teräsvillalla niin hyvin kuin pystytään. Varsinkin hakojen osalta se on sellaista näpräämistä, kun on noita lenkkejä, joihin ei oikein mitenkään pääse. Ja onhan niiden maalaaminenkin sellaista nyperrystä, mutta palkitsevaa, kun näkee, miten nätit niistä maalattuina tulee.
Perjantaina saimme aamuvirkkuina aloittaa työt poutasäässä, mutta jouduimme pakenemaan liiterin suojiin ennen puoltapäivää. Nokikolari tuli iltapäivällä, mutta häntä ei sää suosinut. Katolle oli mentävä oli sää mikä tahansa - ammatinvalintakysymys...
Huono uutinen oli, että naakka oli tehnyt johonkin hormiin pesänsä. Hyvä uutinen, että se oli varahormi, joka ei ole käytössä, joten pesä sai olla siellä, missä olikin. Erittäin hyvä uutinen oli se, että kaikki kolme uunia ovat käyttökelpoisia! Syksyn tullen on mukava vähän lämmittää ja saada kosteutta pois.
24:stä pokasta on nyt:
6 odottamassa kitin kuivumista
2 odottamassa yhden puolen viimeistä maalausta ja sen jälkeen ne pääsevät noiden kuuden joukkoon.
4 odottamassa lasitusta, kittausta ja toista maalikerrosta.
12 odottamassa työn alle pääsyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti