Valmisteluvaiheesta itse asiaan!

Vihdoinkin päästiin urakan ääreen torstaina 16.6. Ikkunoiden entisöintisivulla on muutama kuva siitä, miltä etelän puoleiset hunoimmassa kunnossa olevat ulkopokat näyttivät sisältäpäin. Ne näyttivät surullisilta ja kosteilta, eikä pelkästään sateen takia.

Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa ulkoikkunoista, mutta sateinen sää muutti suunnitelmiamme ja otimme käsittelyyn eteläikkunoiden tuplat = 4 kolmiruutuista pokaa. Ne koodattiin, jotta saadaan oikeat tuplat oikeaan ikkunaan syksyllä. Jokainen ikkuna-aukko on numeroitu alkaen keittiön pihan puoleista ikkunasta päättyen salin metsän puoleiseen ikkunaan (1-6). Seuraava merkki on S (=sisä, tupla) tai U (=ulko) ja sen lisäksi vielä, onko vasemman vai oikean puoleinen (V tai O).

 

 Koska satoi, ei voinut ajatellakaan tekevänsä ikkunoiden puhdistusta ulkona, miten siis oli ajateltu se tehtävän... Perustimme työpajan piharakennukseen. Valoa olisi saanut olla vähän enemmän ja toinen korkeampi taso. Valon lisäys on luonnon armoilla, mutta tason korkeutta voimme yrittää virittää.

Ikkunan pokista poistettiin irtoava vanha maali raudalla ja irtoava kitti puukolla ja taltalla. Sen jälkeen ne harjattiin teräsharjalla ja hiottiin karkea pinta hiekkapaperilla. Lasit teipattiin maalarinteipillä ja sitten päästiin tekemään sitä kaikista mukavinta eli uutta pintaa maalilla.

Maalina on pellavaöljymaali, joka peitti hyvin ja näyttäisi kuivuvan vanhanaikaisesti eli hitaasti varsinkin, kun nyt oli niin kostea ilma. Eli, emme päässeet perjantaina seuraavaan vaiheeseen eli kittaukseen, vaan toistimme samat vaiheet toisen pokaparin kanssa kuin torstainakin.

Lopputulos näyttää todella hyvältä! Innolla odotan, että voidaan jatkaa ja saadaan pokia valmiiksi asti.

Muutama lasi oli rikki/särkyi kittiä poistaessa ja niihin löydettiinkin vanhaa lasia, josta saadaan tehtyä uudet ruudut.

Ostoslistalle tuli tämän rupeaman jälkeen lasileikkuri, taltta (vanha oli kovin tylsä) ja lisää kapeaa maalarinteippiä (leveällä ei ainakaan vielä ollut käyttöä). Myös kitin pehmitysaine voisi olla tarpeellista ainakin, jos lasi on rikki ja se pitää irrottaa kokonaan eli myös kaikki kitti pitää poistaa.

Neljä puhdistettua ja pohjamaalattua pokaa jäivät odottamaa kittausta ja toista maalikerrosta. 20 odottaa ikkunoissa käsittelyyn pääsyä... Ja me odotetaan kuivempia kelejä!

Aloittamatta vaille valmis!

Vanhan talon entisöinnissä ei voi käyttää ihan mitä vaan ja kaikkea ei siis löydy tavallisesta rautakaupasta. Onneksi on Rakennus apteekki, joka on erityisesti erikoistunut vanhojen talojen ja esineiden entisöintiin. Esimerkiksi pellaöljypohjaisia maaleja ja kittejä, saatikka vanhanaikaista liimapaperia tuplien laittoa varten ei ole tarjolla normi rakennustarvikeliikkeessä.

Nyt pitäisi olla lähes kaikki, mitä luullaan tavitsemamme. Ainoastaan puuttuu vasara, jolla lasituslanka hakataan puihin kiinni. Pitää olla sellainen sivusta suora ja aika pieni myös. Ja sen lisäksi on sitten kaikki se, mitä ei ole tässä suunnitteluvaiheessa tullut mieleen ja mitä haetaan sitten yksi asia kerrallaan paikallisesta rautakaupasta. Paikallinen rautakauppa huomio! Täältä tullaan täsmätoivein. 

Tämä projekti on siis aloittamatta vaille valmis...

Ikkunoiden kunnostuksen suunnittelua

Tänään käytiin rautakaupassa ostamassa tarvikkeita ikkunoiden kunnostamiseksi. Mutta jo ennen sitä asiaan on perehdytty sekä lukemalla museoviraston ohjeita - Ikkunoiden korjauskortti ja katsomalla video siitä, miten se sitten ihan oikeasti tehdään.

Vakaana yrityksenä on entisöidä yli sata vuotta vanhat ikkunat huolella, mutta hurahtamatta kaikkeen "välttämättömään" eli hankitaan vain tarpeellinen. Kaikkea ei saakaan tavallisesta rautakaupasta, mutta Helsingissä on alan kauppa Rakentajan apteekki, jonka kanssa pitää erityisesti varoa hurahtamista... Sinne ei vielä päästy testaamaan malttia, koska se oli valitettavasti maanantaisin kiinni. Ikkunaostokset on kuitenkin jo tehty...

Sormet syyhyävät päästä aloittamaan, mutta samalla vähän hirvittää, että osaako riittävän hyvin ja kuinka iso urakka onkaan edessä. Onneksi tämä ei ole pakko, vaan vapaaehtoinen harrastus, jolla parhaimmillaan säilyttää vanhaa ja saa ilon omilla käsin tekemisestä ja onnistumisesta.